Tarve luoda, on lapsuuden suurimpia voimia jonka saamme myötäjäisinä syntyessämme, maailma on ihmeitä täynnä askeleemme vievät kohteesta toiseen olemme kiinnostuneen kaikesta, uteliaita, ja ihastuneita vilpittömästi.
Lapsuuden ajallinen ulottuvuus on vaikeasti ymmärrettävissä, se on vuosiaan paljon pidempi täynnä kohtaamisia.
Tämä ihme johon synnymme, viedään meiltä kovin pian ympäristö muokkaa ajattelumme kaltaisekseen, ihmettelyn syntymälahja heikkenee katoaa lähes täysin, tällaisin miettein lähestyn vuolemisen kulttuuria.
Vuonna 2006 kotiini tuli vieraisille Amerikkalainen pariskunta Sally, ja david Nye he olivat tehneet kirjan Puulinnunvuolun levinneisyydestä Euroopassa. He olivat tekemässä jatkoa edelliseen kirjaan, ja etsivät Suomesta Puulinnunvuolijoita aikanaan posti toi nuo kirjat minulle.
Hämmästyin todella tutustuessani näihin kirjoihin, he itsekinopettavat vuolemista mm. puulinnun vuolua, mutta myös monia muita aihioita. http://www.FanCarversWorld.com/
Oman vuolukirjani olin tehnyt jo aiemmin (1996) tutustuttuani heidän ajatuksiinsa, olin yhteydessä Kustantamoihin, ja seurauksena Minerva tuotti kirjastani 3.nen painoksen nimellä Opi vuolemaan (2009).
Tällä alku introlla tahdoin tuoda esiin mielestäni tärkeän käsityöläisyyteen liittyvän seikan, nimittäin jakamisen, yhteisöllisyyden, joka antaa mahdollisuuden omaehtoisiin uusiin elämyksiin, tekoihin, teoksiin.
Huittisten Hullun miehen yössä, teimme Me Miehet-ryhmän kanssa Keppiympyrän Koskipuistoon, mukana toteutuksessa oli Huittisten Kirjasto, kepeissä on nimetty lukemisen arvoisia kirjoja. Tarkoituksena että lähikunnat toteuttaisivat vastaavan Tilateoksen, ja mahdollisesti edelleenkin haastaisivat muita naapurikuntia tekemään samoin.
Tuottaminen, kun mietimme teollista tuotantoa, on lähestymässä vaihetta joka täyttää tämän Telluksen tavaroilla joita emme tarvitse, vaan ”haluamme”.
Ihmisyyden yksi mitta ikuisuus perspektiivissä on olla kohtuullinen tarpeissaan, tämä on meidän ajassamme jäänyt vähälle huomiolle. Yksinkertaistettuna laittakaamme pöydälle pallo, sitä katsellessa voi varmasti käsittää sen rajallisuuden, jossain vaiheessa sen pinnalle ei enää mahdu mitään lisää. Tällainen tilanne on ihmiskunnalla pian vastassa.
Mitä kaikella tällä on tekemistä Vuolemis-Kulttuurin kanssa, vastatakseni tähän kerron pienen tarinan.
Erämaa, metsäinen salomaa, pieni perhe on saapunut lopen väsyneenä pitkän päivätaipaleen vuoksi virran rannalle. Joki virtaa mutkitellen laakson rinteillä näkyy niittyjä, sekä metsien erilaisia värisävyjä. Seutu on lumoavan kaunis, he leiriytyvät joen törmälle rakentaen päivien, viikkojen,kuukausien kuluessa kodin.
Millaisia välineitä heillä on tällaisen tekemiseen.
Heillä on Saha, Kirves, ja Puukko.
Heidän päivänsä kuluvat näiden askareiden parissa, heidän onnensa kumpuaa jokaisesta pienestä toimesta, joka vie yhteistä päämäärää Kotia kohti.
Tarinaa voisi jatkaa, tarina on liiankin tavallinen ollakseen kertomakirjallisuutta, mutta sen ydin on nuo työvälineet.
Mikä noista välineistä sitten voi luoda eniten kauneutta kodin viihtyisyyteen, sehän on Puukko, jolla vuollaan.
Tekstit kuviin:
kuva 1. Lahjaksi 100-vuotiaalle tehty Vuosikukka, jossa koristeena sulissa 12-lovea jokaisessa lastussa, yhteensä 1200/kuukautta.
Kuva 2. Keppiympyrä Koskipuistossa, jokaisessa kepissä ehdotus lukemisen arvoisesta kirjasta.